Luostareista pyörii mielessä monia kysymyksiä; miksi ja miten niitä on olemassa, miten ja miksi sinne päädytään, mitä siellä tehdään tai ylipäätään mikä on idea koko luostareilla? Kuulostaako järkevältä luovuttaa kaikki omaisuus, sanoa jäähyväiset jokaiselle ihmissuhteelle ja elää tunnuslauseen mukaisesti (lännen luostari) "rukoile ja tee töitä" ?
Luostari on paikka, jonne voivat vetäytyä henkilöt, jotka haluavat keskittyä uskonnolliseen elämään. Miespuolisia luostarin pysyviä asukkaita kutsutaan yleensä munkeiksi a naispuolisia nunniksi. Munkiksi tai nunnaksi tuleminen on suuri asia erityisesti luostaritoimintaa harjoittavissa kristillisissä kirkoissa ja vaatii sitoutumista. ( Wikipedia)
Lähdetään liikkeelle sieltä, mistä kaikki on alkanut:
Egyptistä
200-luvulla eräät kristityt anakoreetit=pois vetäytyneet=erakot ymmärsivät Raamatun kehotuksen maailmasta luopumiseen siten, että ihmsten tuli vetäytyä sivistyneestä maailmasta kauas autiomaahan elämään yksin ilman mitään. Tunnetuin heistä oli Antonios niminen mies joka luopui omaisuudestaan ja erakoitui autiomaahan, mutta myös muut vielä itseään etsivää ihmistä kaipasivat opastajaa, ja liittyivät Antonioksen seuraan. Löytyi myös paljon muita johtajahahmoja joiden ympärille kertyi ihmisiä, ja pikkuhiljaa alkoi muodostua monia erakkokuntia.
Ensimmäisen luostarin perusti Pakomios, edelleen Egyptissä, mutta vuonna 320. Munkkien tuli olla kuuliaita luostarin johdolle ja päiväohjelma jakautui ruumiilliseen työhön ja hartaudenharjoitukseen, nämä piirteet korostuu myös myöhemmässä luostarielämässä. Pakomioksen luostarielämä voitti askeettisen erakkoelämän ja luostariliike levisi Egyptistä Vähään-Aasiaan asti.
Noin vuosina 330-379 Basileos suuri kehitti idän luostariliikettä; Basileoksen luostarisääntöihin kuului myös ehdoton kuuliaisuus esimiehelle. Luostareissa määriteltiin jokaiselle yksityiskohtainen päiväohjelma ja vastoin monia edeltäjiä, Basileos suhtautui myönteisesti kirkkoon, joten luostarit olivat hyvinkin paljon yhteydessä kirkon toimiin.
Lännessä luostariliikettä vallitsi Benedictus Nursialainen n. vuonna 480-550. Pyhänä miehenä pidetyn Benedictuksen ympärille kerääntyi monia oppilaita, jotka hän järjesti 12 pieneksi luostariyhteisöksi. Johtajana Benedictus oli todella ankara ja häntä jopa epäonnistuneesti yritettiin myrkyttää. 530 Benedictus perusti Monte Cassinoon luostarin, jota johti kuolemaansa asti. Johtajana toimi apotti, ja luostariin pääsi vasta koeajan jälkeen. Luostarissa tuli elää nuhteettomasti ja ilman omaisuutta. Luostarissa vietettiiin säännöllistä, rukouksen työn ja opiskelun rytmittämää elämää. Tunnuslauseena Benediktisiiviselle luostarille olikin "Rukoile ja tee työtä"
Luostarilaitoksilla on edelleen kannattajia, ja samoja piirteitä löytyy vuodesta toiseen:
http://www.studio55.fi/matkailu/article/nunna-kertoo--tallaisia-saantoja-luostarissa-noudatetaan/129962
-Haisulit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti